Petri Koivula
toiminnanjohtaja, DI, Suomen Kuntatekniikan yhdistys Ry
kunnanjohtaja, SKTY Padasjoki (1.8.2019 alkaen)
Kuntien suurimmat investoinnit kohdistuvat infran ja kiinteistöjen rakentamiseen ja samalla niiden käyttökustannusten hallintaan. Kunnissa ei tiedetä tarpeeksi kattavasti, kuinka paljon kunta omistaa infraa sekä rakenteita ja etenkin, missä kunnossa ne ovat.
Helsingin Hämeentien korjauksessa saatiin karu kuva vanhojen rakenteiden kestävyydestä korjausten aikana, kun yli sata vuotta vanha vesijohto vaurioitui useita kertoja kaivutyön yhteydessä. Lähitalojen kellarit täyttyivät uudelleen ja uudelleen vedestä.
Kuntien omistamien rakenteiden kunto on arvoitus ja yli viisikymmentä vuotta vanhojen rakenteiden kunto voi olla mitä tahansa.
Huomattavasti tärkeämpää olisi kuntien kannalta tietää omistamansa omaisuuden määrä ja laatu.
Mikä sitten on kunnan mahdollisuus arvioida omistamansa omaisuuden vahingoittumisriskiä.
Näkyvien rakenteiden osalta riskiä voidaan ottaa enemmän kuin näkymättömien, maan alle kaivetun omaisuuden osalta. Kiinteistössä vesivuoto voidaan huomata jo alkuvaiheessa ja vauriot rajata minimiin. Tällöin riskinotto on kannattanut, jos laajempi saneeraus voidaan siirtää vaikkapa kymmenen vuoden päähän. Samaa mahdollisuutta ei ole infraomaisuuden osalta, ellei rakenteisiin lisätä suuria määriä anturointia esimerkiksi vuotojen havaitsemiseksi. Yleensä riskinotto kannattaa, ellei riskin lauetessa tule epäsuoria vahinkoja, kuten vesivuotoja tai maan siirtymiä.
Huomattavasti tärkeämpää olisi kuitenkin kuntien kannalta tietää omistamansa omaisuuden määrä ja laatu. Useissa kunnissa ei tiedetä, miten verkostot ovat rakennettu ja missä ne sijaitsevat. Samoin, mitä kaikkia laitteita ja rakenteita on verkostoissa. Millä tavalla voimme hallinnoida omistustamme, ellemme tiedä, mitä omistamme?
Toinen suuri haaste kunnille on energiatehokkuus. Kunnat ovat sitoutuneet vähentämään energiankulutusta ja päästöjään seuraavien vuosien aikana ja osa kunnista haluaa olla hiilineutraali vuonna 2030.
Miten kunnat voivat onnistua tavoitteessa vähenevillä resursseilla?
Apuun tarvitaan valtiovaltaa ja valtion rahoitusta, jota voidaan käyttää toiminnan käynnistämiseen. Kuntien energiamenojen vähentäminen, niin päästöjen, kuin eurojen osalta on itseään ja säästöjä ruokkivaa toimintaa.
Kuntien energiatehokkuuteen panostus tuo positiivisen itseään ruokkivan kierteen ja aloitusinvestoinnin tuomilla säästöillä kunnat pystyvät investoimaan säästyneillä rahoilla seuraaviin investointeihin. Tällä tavoin voimme saada kuntien energiankäytön siirtymään uusiutuvien energioiden pariin nopeasti. Samalla kuntien energiakustannuksista voidaan leikata jopa kolmasosa, varsinkin lämmitysenergiasta.
Kuntiin rakennettavien uusien liikekeskusten, liikuntatilojen ja toimistorakennusten kuten myös asuinrakennusten energiatehokkuuden parannus kasvattaa uusiutuvan energian käyttöä huomattavasti, mikäli vanhaa rakennuskantaa voidaan samalla poistaa käytöstä. Kunnissa pitää tehdä radikaaleja päätöksiä turhien tilojen osalta, niistä on luovuttava ja rakennukset purettava. Kunnissa ei voi olla tiloja käyttämättömiksi varastoituna.
Kunnat voivat tehdä kaavoituksen ja rakennusvalvonnan avulla huomattavia säästöjä energiankäytössä. Kuntien on nostettava energiankäyttö yhdeksi taloudellisuuden mittariksi, jotta saamme energia-asiat liikkeelle täysimääräisesti.
