Poikkeava haju ja ihmisten oireilu ovat usein merkkejä, joista huomataan, että sisäilmassa ei kaikki ole kunnossa. Epäilyyn tulee puuttua herkästi ja tutkia rakennus kokonaisvaltaisesti, jotta ongelman aiheuttajaan voidaan puuttua tehokkaasti. Sisäilmayhdistyksen sisäilma-asiantuntija Mervi Ahola kertoo, että esimerkiksi monet kunnat teettävät julkisissa rakennuksissa kuitenkin vain hyvin suppeita tutkimuksia sisäilman laadusta, vaikka tilan käyttäjillä oireilua olisikin.
– Pintapuolisilla tutkimuksilla ei välttämättä saada tarkkaa tai luotettavaa selvyyttä rakennuksessa olevan ongelman laajuudesta. Jos mittauksessa ei sitten näy hälyttävää tulosta, on helppo sanoa kaiken olevan kunnossa, vaikka esimerkiksi hajuhaitta kertoo toista, toteaa Ahola.
Ongelma ei poistu silläkään, että tehdään pieniä paikallisia korjaus- ja paikkaustöitä.
Kouluissa esimerkiksi saatetaan korjata vain yhdessä luokassa, jossa oireilua ilmenee, ja muut tilat jätetään ennalleen.
– Yksitellen tehtäviä paikkakorjauksia ei kannata ryhtyä tekemään, vaan ongelman syy on poistettava kokonaan. Koska tarvittavia toimia ei ole tehty riittävän ajoissa, olemme nykyisessä tilanteessa homekoulujen ja muiden sisäilmaongelmaisten rakennusten kanssa, Ahola sanoo.
Aistihavainnot ovat perusteellisen kuntotutkimuksen hyvä tuki
Optimaalisessa tilanteessa kaikista rakennuksista tehdään perusteellinen kuntotutkimus. Aholan mukaan myös oirekyselyillä voidaan selvittää, missä tiloissa oireita ilmenee, mutta tämä on kuitenkin aina subjektiivinen tulos, eikä aisteilla terveyttä heikentäviä tekijöitä voida välttämättä tunnistaa.
Hajun voimakkuudesta ei voi päätellä sitä, onko ilmassa terveydelle haitallisia aineita.
– Hajun voimakkuudesta ei voi päätellä sitä, onko ilmassa terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi radonia ei voida aistinvaraisesti havaita, sillä se on hajuton, mauton ja väritön kaasu. Sisäilmaan kulkeutuneena se on kuitenkin yksi keuhkosyövän riskitekijä, huomauttaa Ahola.
Lisäksi mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla hyvin vähähajuisia tai hajuttomia, siksi niitä ei aina tunnista aisteilla.
Saneerausten yhteydessä pölyn kulkeutuminen pitää estää
Pienhiukkaset aiheuttavat terveyshaittaa arvioiden mukaan enemmän kuin homevauriot. Niistä yleisin, pöly, vetää magneettimaisesti puoleensa hiukkasmaisia ja kaasumaisia epäpuhtauksia. Se on myös ravintoa mikrobeille, mutta Ahola, huomauttaa, että se ei itsessään riitä mikrobikasvuston syntymiseen, vaan lisäksi tarvitaan kosteutta. Pölyn ja muiden hiukkasten kulkeutuminen limakalvoille ja hengitystiehen ärsyttää elimistöä, mikä aiheuttaa herkimmille ihmisille oireita. Arviolta pienhiukkaset aiheuttavat jopa 1300 ennen aikaista kuolemaa muun muassa sydän- ja verisuonitauteina.
– Pienhiukkasten pääsyä sisäilmaan voidaan ehkäistä suodattimella. Jos rakennus saneerataan osa kerrallaan, läpiviennit, oviaukot ja ilmanvaihtokanavat suljetaan ja korjattava tila alipaineistetaan ja osastoidaan muusta tilasta, ohjeistaa Ahola.
Asbestia – menneiden vuosikymmenien myrkkyä – löydetään yhä rakennuksista
Keuhkosairauksia, kuten keuhkosyöpää, aiheuttavan asbestin uusiokäyttö, maahantuonti ja kauppa kiellettiin vuonna 1994 ja EU:n laajuinen käyttökielto tuli voimaan 2005. Reilu vuosi sitten voimaan tulleen lain mukaan asbestikartoitus velvoitetaan tekemään ennen vuotta 1993 rakennettujen tai saneerattujen rakennusten yhteydessä.
– Asbestia käytettiin monipuolisesti kaakeleissa, laasteissa, maaleissa, tasoitteissa sekä eristeissä. Terveysriski syntyy, kun sen ajan rakennuksia purettaessa tai saneeratessa eri materiaalien pinnan alla oleva kuitumainen asbesti pääsee leviämään ilmaan, sanoo Ahola.
