Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat otettiin käyttöön elokuussa 2016 kaikissa kouluissa vuosiluokilla 1–6. Ylemmät vuosiluokat ottavat ne käyttöön porrastetusti vuosina 2017–2019.
Uudistuksen keskeisinä tavoitteina on vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle.
– Uusi opetussuunnitelma on pääsääntöisesti otettu myönteisesti vastaan. Suunnitelmaa tekemässä oli mukana suuri määrä opettajia. Arviointi, laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet sekä ilmiö- ja projektioppiminen ovat osalle kouluista ja opettajista jo tuttuja, toisaalla nämä osa-alueet ovat herättäneet eniten kysymyksiä, kertoo Opetushallituksen entinen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.
Opetussuunnitelma antaa kunnille ja kouluille vapautta. Esimerkiksi kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa on määritelty laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, joita kunnat ja koulut voivat paikallisesti täsmentää omien painotustensa mukaan. Lisäksi perusteissa määritellään pedagogisia linjauksia, joiden avulla koulut voivat kehittää toimintatapojaan niin, että oppilaiden mielenkiinto ja motivaatio oppimiseen lisääntyy.
– Uudessa opetussuunnitelmassa on tehty fiksuja ratkaisuja, se on uudistava ja kunnianhimoinen, mutta ottaa vain sellaisia askeleita, mitä on mahdollista ottaa. Ollaan matkalla kohti kokonaisvaltaista oppimista, Heinonen kiittelee.
Interaktiivinen koulu
Uudet oppimisympäristöt vahvistavat oppimisen kaikkiallisuutta: oppimista tapahtuu entistä enemmän koulun ulkopuolella, esimerkiksi biologian opiskelussa kannustetaan ulos luontoon, ympäröivä yhteiskunta otetaan osaksi eri aineita. Virtuaalisuus ja digitaalisuus sekä niiden hyödyntäminen ovat osa oppimista. Oppimisympäristönä ei ole enää vain oma luokka vaan koko koulu ja ympäröivä yhteisö.
Uusi opetussuunnitelma korostaa myös kouluyhteistyön kehittämisen tärkeyttä. Opettajat tekevät tärkeää työtään yhdessä ja tiimeissä. Opetukseen sisältyy jakamista ja vertaisarviointia, kehittäminen ja kehittyminen eivät ole enää yksilön oma asia.
– Yleissivistys ei ole pysyvää ja käsitys oppimisesta muuttuu. Suomi on ainoa maa, joka käyttää systemaattisesti tulevaisuuden tutkimuksen työkaluja opetussuunnitelmien luomisessa. Näin pysytään kiinni asioissa, jotka tulevat muuttumaan, Olli-Pekka Heinonen kertoo.
Myös koulurakennukset muuttuvat
Suurin osa oppilaista opiskelee rakennuksissa, jotka on rakennettu ennen peruskoulun voimaantuloa. Kun rakennetaan uusia kouluja, kannattaa hyödyntää arkkitehtien osaamista ja ymmärrystä siitä, millainen on hyvä oppimisympäristö.
– Mutta uskaltavatko päättäjät tehdä ratkaisuja tulevaisuutta silmällä pitäen? Jos tässä ajassa rakennetaan perinteisiä kouluja, siihen sisältyy iso riski. Turvallisempi investointi on uudistaa ajattelumalleja ja rakentamista. Uusissa kouluissa näkyy jo palvelukeskusajattelu, mikä mahdollistaa tilojen muuttamisen ajan ja tarpeiden muuttuessa, Heinonen muistuttaa.
