Monelle lapselle etäkoulu oli kauhistuksen sijaan helpotus. Häiriötön oppimisympäristö, sosiaalisen- ja aistikuormituksen väheneminen ja keskittymisen rauha toivat osalle lapsista aiempaa parempia oppimistuloksia. Autisminkirjon lapsista psykologian alan väitöskirjan tehnyt Vesa Korhonen toivoo, että pakon edessä tehdyistä opetuksen muutoksista parhaimmat jäisivät pysyviksi ja niitä voitaisiin soveltaa yhteiskunnassa myös laajemmalti.
– Etäkoulu toimi osalle lapsista ja nuorista erittäin hyvin. Rauhallinen oppimisympäristö, yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja opetuksen joustavuus sopivat hyvin varsin monenlaisille oppijoille, Autismisäätiön yhteiskuntasuhdejohtaja Vesa Korhonen sanoo.
– Jos lapsen oppimista tukevia muutoksia ja opetuksen yksilöllistämistä pystytään tekemään pakon edessä hyvin tuloksin, on aiheellista miettiä, voisiko kouluopetukseen saada pysyvästi enemmän yksilöllisyyttä ja joustavuutta.
Tuen tarve ei näy päällepäin
Korhonen painottaa, etteivät kaikki lapset mahdu samaan muottiin. Osa tarvitsee selkeää struktuuria ja vahvaa tukea, toiset nauttivat omatahtisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta.
– Kaikki tuen tarve ei näy päällepäin, eikä käyttäytymisestä voi päätellä, millaisia tuen tarpeita lapsella on. Lapset oppivat eri tavoin ja siksi koulun opetusmenetelmien monipuolistaminen ja opetuksen yksilöllistäminen vaatii kaikilta yhteistä kieltä ja ymmärrystä.
”Kaikilla” Korhonen viittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukena oleviin vanhempiin sekä moniammatillisessa tiimissä työskenteleviin opettajiin, koulukuraattoriin, psykologiin, terveydenhoitajaan ja lääkäriin. Autisminkirjon lapsen elämässä kasvun tuen ihmisten joukkoon kuuluvat monesti myös puhe- ja toimintaterapeutit sekä eri alojen lääkärit.
Osittain etäopetuksessa?
– Esimerkiksi aistiyliherkille ja keskittymisvaikeuksista kärsiville pienryhmätyöskentelyn lisääminen koulun resurssien puitteissa voisi olla hyvä vaihtoehto. Ehkäpä osittainen etäopetus voisi olla myös jatkossa mahdollista, Korhonen pohtii.
– Koska koulussa kasvatetaan lasta koko elämää varten, tarvitaan toki myös tietynlaista epämukavuuden sietoa sekä sosiaalisen kanssakäymisen taitoja kasvattavia tilanteita.
Korhosen mukaan erityistarpeiden huomioimista voisi lisätä koulun ohella muissakin yhteiskunnan palveluissa.
– Toiminnanohjausta voi tukea esimerkiksi etukäteisohjeistuksilla. Aistipoikkeavuuksia voi puolestaan huomioida eri tiloissa tai tilanteissa, erityisesti lapsilla, joiden voi olla hankala ilmaista itseään, mutta myös aikuisilla, jotka eivät halua tai osaa vaatia yksilöllisiä palveluita.
