Tulevaisuuden digimaailman osaajien kouluttaminen edellyttää kehitysaskelia teknologiakasvatuksessa. Nykyisellään opettajien pedagoginen vapaus eriarvoistaa oppilaat.
Teknologinen kehitys on 2000-luvun alusta lähtien näkynyt kouluissa opetuksessa käytettävän laitteiston murroksena.
–Digitaaliset oppimateriaalit ovat tulleet vähitellen kouluihin, ja niiden käyttöönottoon on vuosein varrella ollut paljon rahoitusta saatavilla, niin laitteiston kuin opettajien koulutuksen suhteen. Teknologian hyödyntämisessä on kuitenkin suuria kuntakohtaisia eroja, Teknologiateollisuus ry:n Kasvu ja uudistuminen -yksikön johtava asiantuntija Leena Pöntynen sanoo.
Digitaalisten oppimateriaalien hyödyntäminen ja opetuksen nykyaikaistaminen edellyttävät avoimuutta ja uudenlaista osaamista opettajilta.
–Suomalaisissa kouluissa opettajilla on valtava pedagoginen vapaus niin oppimateriaalien kuin opetusmenetelmien suhteen. Tulevaisuuden osaajien saama teknologiakasvatus nojaa nykyisellään suurelta osin siihen, miten paljon opettaja ottaa teknologiaa vastaan ja vie sitä eteenpäin oppilaille, Pöntynen sanoo ja peräänkuuluttaa muutostarvetta.
– Tällä hetkellä opettaja eriarvoistaa oppilaita enemmän kuin mikään muu tekijä. Oppilaiden teknologisessa osaamisessa on huimia eroja riippuen opettajan käyttämistä pedagogisista menetelmistä, Pöntynen täsmentää teknologiakasvatuksen epäkohtaa.
Välinetaidoista ohjelmistoajatteluun
Teknologiateollisuus ry:n koulu- ja yritysyhteistyöstä vastaavan Pöntysen mukaan maailman murros haastaa opetusalaa kahdella tasolla.
– Kouluissa on opetettava oppilaille nykymaailman taitoja, kuten välineosaamista ja tiedonsiirron- ja käsittelyntaitoja. Vuorovaikutustaitoja unohtamatta. Lapset ovat kylläkin näppäriä nopeissa ja lyhytsanaisissa medioissa, kuten snapchatissa ja whatsappissa, mutta koulussa on kehitettävä taitoja laadukasta tietoa yhdistävän luovan tekstin tuottamiseen kuvaa, videota ja ääntä apuna käyttäen.
–Samalla on osattava ennakoida tulevaisuutta ja kasvattaa työelämätaitoja, rohkeutta ja valmiuksia nuorille, jotka ovat työelämässä vielä 2080-luvulla, Pöntynen herättelee.
Välineosaamisen ja vuorovaikutustaitojen rinnalle tarvitaan ohjelmistoajattelua.
– Kun laitteet ovat tuttuja, opetellaan pelisäännöt eri ympäristöissä. Samalla tulisi kehittää ohjelmoinnillista ajattelua ja viedä teknologista ymmärrystä eteenpäin.
– Teknologia itsessään ei ole mielenkiintoista, vaan se mihin sitä käytetään ja mitä sillä voidaan mahdollistaa. Teknologian avulla voidaan ratkaista suuria globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä, Pöntynen sanoo ja kannustaa nuoria hakeutumaan teknologia-alalle muuttamaan maailmaa.
