Digitaidot ovat yhä tärkeämpi osa sekä arjen toimintoja että vuorovaikutusta ja niiden merkitys työelämätaitoina tulee kasvamaan voimakkaasti kaikilla aloilla vuoteen 2035 mennessä.
Pedagogisesti viisaasti käytettyinä digivälineet nostavat monien opiskelumotivaatiota.
Kansalaisen on kyettävä sekä hankkimaan, yhdistämään, tuottamaan, tulkitsemaan ja arvioimaan sekä viestimään digitaalisessa muodossa olevaa tietoa. On välttämätöntä, että näitä taitoja harjoitellaan kouluissa, jolloin kaikilla oppilailla on tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää digitaitojaan.
Teknologian käytön tulee olla pedagogisesti perusteltua
Nykyinen, vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelma nostaa digitaidot keskeiseen asemaan. Teknologian käyttö opetuksessa ei kuitenkaan ole itseisarvoista vaan sen tulee aina olla pedagogisesti perusteltua ja turvallista. Myös oppilaiden ikä ja muut edellytykset on otettava huomioon, jolloin käyttökokemuksistakin tulee sujuvia. Parhaimmillaan digitaalisuus auttaa opettajia monipuolistamaan opetusta, kun heillä on käytössään esimerkiksi uusia esityslaitteistoja, oppimateriaalipankkeja ja oppimisanalytiikan työkaluja.
Hyvä opiskelumotivaatio heijastuu positiivisesti oppimistuloksiin
Pedagogisesti viisaasti käytettyinä digivälineet nostavat monien opiskelumotivaatiota. Digitaalisten laitteiden ja oppimateriaalien avulla opettaja pystyy myös helpommin eriyttämään opetusta yksilöllisesti, jolloin oppiminen on aina sopivan haastavaa.
On siis hyvin tärkeää, että koneita ei vain ”roiskaista” luokkiin vaan annetaan riittävästi aikaa käyttäjien digiosaamisen kehittämiseen. Jos näin ei tehdä, on vaarana, että digivälineet vaikuttavat negatiivisesti niin oppilaiden motivaatioon ja oppimistuloksiin kuin myös opettajien haluun käyttää teknologiaa opetustyössään.
Analysoi oppimistilanteet ennen laitehankintoja
Monien opettajien kokemus on, että varhaiskasvatuksessa, alkuopetuksessa ja nuoremmille koululaisille kosketusnäytöt ja pienet mobiililaitteet ovat kätevimpiä. Yläkoulussa ja lukiossa läppäreiden osuus kasvaa, koska tekstiä tuotetaan paljon ja niillä suoritetaan myös digitaalinen ylioppilastutkinto.
Aikuisopiskelijoidenkin koulutuksessa digitaalisia välineitä käytetään monipuolisesti ja ne ovat yhä vahvemmin osa ammatillista osaamista. Digitaalisten välineiden avulla järjestetään esimerkiksi ohjausta työpaikoilla ja keskusteluja työpaikkaohjaajan, opettajan ja opiskelijan kesken. On myös yleistä, että opiskelijat ratkovat keskenään mobiilisti eteen tulleita haasteita tai auttavat muutoin toisiaan uuden oppimisessa.
Ennen digivälineiden hankintoja on tärkeää tutkia oppimistilanteet ja miten niitä halutaan kehittää. Kannattaa hyödyntää opettajien kokemusta ja luottaa heidän näkemyksiinsä, jotta laitehankinnat vastaavat tarpeita. Yhteistä arkea edistää myös se, että kaikilla opiskelijoilla on käytössään samanlaiset laitteet, jolloin laitteiden erilaisuus ei aseta lisähaasteita oppimistilanteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
Digitaalisuus tuo tasa-arvoa ja parantaa koulutuksen saavutettavuutta
Digivälineet tuovat tasa-arvoa erilaisille oppijoille, koska verkko-opetusmateriaalien avulla opiskelija voi katsoa esimerkiksi työnohjausvideon niin monta kertaa kuin haluaa. Verkko-opetus lisää saavutettavuuttakin: digitaaliset välineet mahdollistavat opetukseen osallistumisen paikasta riippumatta, mikä helpottaa monen aikuisopiskelijan ja työssäkäyvän arkea suuresti. Monet koulutuksen järjestäjät myös jakavat opetusmateriaalejaan avoimesti käyttöön, mikä puolestaan lisää tasa-arvoa opiskelijoiden ja eri alueiden välillä. Tämä kaikki on tärkeää, koska haluamme pitää huolta siitä, että jokainen osaa toimia osana yhä digitaalisempaa yhteiskuntaa.
Artikkelia varten haastateltiin opetusneuvos Tuula Sumkinia Opetushallituksen ammatillisen osaamisen yksiköstä sekä opetusneuvos Juho Helmistä, opetusneuvos Kimmo Koskista ja erityisasiantuntija Matti Rantaa yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen yksiköstä.
