Älykäs kaupunki mahdollistaa asukkaiden hyvinvoinnin, naapurustojen kukoistuksen ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvän uudistumiskykyisen yritysmaailman.
On jo pitkään tiedetty, kuinka Helsingin seudun merkitys työpaikkakeskittymänä on aivan omaa luokkaansa. Lähes kolmannes kaikista maan työpaikoista sekä saman suuruinen osuus kansantuotteen tuotannosta on Helsingin seudulla. Useat kansantalouden uudeksi tukijalaksi ennakoidut palveluviennin toimialat keskittyvät myös Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.
Esimerkiksi televiestinnän, rahoituspalveluiden sekä elokuva- ja televisio-ohjelmatuotannon työpaikoista yli puolet on yksin Helsingissä. Myös useiden muiden uusien toimialojen työpaikat ovat hakeutuneet pääosin pääkaupunkiseudulle ja muutamaan muuhun suurimpaan kaupunkiin.
Yli 40 % koko Suomen väestönkasvusta tuli viime vuonna yksin Helsinkiin. Pääkaupunkiseutu on usean vuosikymmenen ajan – joka ikinen vuosi – kasvanut useamman keskikokoisen kunnan väkimäärän verran.
Vaikka kaupungistuminen on myös Suomessa ollut käynnissä jo hyvät 50 vuotta, ei tämän ilmiön luomiin mahdollisuuksiin tai ongelmiin ole kiinnitetty juurikaan huomiota valtakunnantason politiikassa – ei nykyisen sen enempää kuin aikaisempien hallitusten toimesta.
Pormestari Jan Vapaavuoren hätähuuto kaupunkien puolesta on nähdäkseni tärkeä. Se olisi pitänyt pitää jo ainakin 20 vuotta sitten. Sen sijaan käynnistynyt populistinen keskustelu jokaisen neliösentin puolustamisesta, tai kuka maksaa kenenkin elämän, on nähdäkseni yksin vahingollista.
Kansainväliset esimerkit osoittavat, kuinka suurimmat jännitteet ja jaot ovat syntyneet kansakuntien sisään, ei niinkään niiden välille – tarjoten tilaa tarpeettomalle ja ymmärtämättömälle vastakkainasettelulle ja sen varaan rakentuville populistisille liikkeille. Tähän meidän ei pidä joutua.
Suomi on pitkään ollut varsin tasa-arvoinen. Koulutusta on arvostettu kaikkialla ja osaaminen ja osallistuminen on ollut kansakuntamme voimavara. Ymmärrystä on riittänyt erilaisuudelle ja erilaisissa oloissa asuville ihmisille samalla kun vaikkapa luontoa ja luonnonympäristöä arvostavat kaikki.
Tämä tarjoaa meille poikkeuksellisen hyvän pohjan tarttua kiinni digitalisaation ja älykkäiden teknologioiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nopea muutos ikääntymisen, kaupungistumisen ja väestön vähenemisen osalta pitää nähdä haasteena ja mahdollisuutena – siitähän innovaatiot rakentuvat!
Digitalisaatio hyödyttää kaupungin toimintoja, mutta ei yksin tee kaupungista älykästä. Kuten yritysten, myös kaupunkien kyvykkyyksissä on eroja. Älykäs ja osaava kaupungin johto ja organisaatio houkuttelee kykyjä ja osaa hyödyntää politiikan ohella syvempää tietoa kaupungin dynamiikasta. Samalla tulevaisuuden kaupunki mahdollistaa asukkaiden hyvinvoinnin, naapurustojen kukoistuksen ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvän uudistumiskykyisen yritysmaailman.
Kansainvälisesti on osoitettavissa kuinka digitalisaatio on kasvattanut niin alueiden kuin ihmisten epätasa-arvoa samalla kun se on muuttanut maailmaa positiivisesti. Olennainen tehtävä kansakunnan johdolle on tehdä kaikkensa sen eteen, että digitalisaatio ja muut samanaikaiset muutokset mahdollistavat hyvän elämän, asumisen ja työn kaikille. Koulutusjärjestelmällä ja elinikäisellä oppimisella on tässä entistäkin suurempi rooli.
Kirjoittaja Mari Vaattovaara työskentelee kaupunkimaantieteen professorina ja johtajana Kaupunkitutkimusinstituutissa.
