Educa-messuilla koulujen sisäilmaongelmista olivat keskustelemassa Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola, Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes ja Espoon Jousenkaaren koulun rehtori Päivi Harjula. Miksi kouluissa oireillaan ja mistä löytyvät ratkaisut?
– Hyvää sisäilmaa ei oikeastaan huomaa, sillä se on sopivan lämpöistä, vedotonta ja hajutonta, Ahola toteaa.
On kuitenkin olemassa sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä, joita ei voi aistinvaraisesti havaita.
− Sisäilmaongelmissa aika on merkitsevä tekijä – vaurio usein kumuloituu ja muodostuu pikkuhiljaa vakavammaksi: homevauriot, orgaanisen pölyn määrä ja mikrobien kasvualusta lisääntyvät rakenteissa. Ilmavuodot lisääntyvät ja kuitujen irtoaminen kiihtyy. Myös talotekniset järjestelmät vanhenevat, ja vesijohdot sekä viemärit vuotavat.
Ilmoitettuihin oireisiin tai tilojen puutteisiin tulee suhtautua vakavasti. Kokonaiskartoitus on syytä tehdä heti kunnolla, kaikki kolme toteavat.
Sisäilmaongelmat johtuvat usein koulujen iästä. Valtaosa on rakennettu 1950−70-luvuilla silloisen tiedon mukaan, ja niiden ylläpidossa ja korjauksissa on säästetty. Yrityksillä taas ei ole varaa siihen, että niiden toimitiloissa työntekijät voisivat huonosti.
Oireilu on yksilöllistä
– Tyypillistä oireilulle on, että se helpottaa tai häviää, kun poistuu rakennuksesta. Pidempään altistuneet henkilöt voivat saada oireita myös muissa rakennuksissa ja he voivat herkistyä esimerkiksi hajuille ja kemikaaleille, Ahola kertoo.
Yksi oireilee lyhyen altistumisen jälkeen, toinen saa lieviä oireita pidemmän oleskelun jälkeen, kolmas ei oireile lainkaan.
Oireilu vaikuttaa oppimiseen ja keskittymiskykyyn.
Jos saman rakennuksen toinen käyttäjä on oireeton, se ei takaa rakennuksen terveellisyyttä, hän muistuttaa.
Siimeksen mukaan joskus vanhempienkin on ollut vaikea ymmärtää sisäilmasta johtuvia toimenpiteitä, kuten muuttoa väistötilaan, jos oma lapsi ei ole oireillut.
Harjula kertoo saaneensa vain lieviä silmäoireita, jolloin saatettiin ihmetellä, miten hän vaikuttaa niin terveeltä. Oireilu kuitenkin vaihteli eri puolilla rakennusta. Jousenkaaren koulu on rakennettu 1960, ja erilaisia mahdollisesti sisäilmasta johtuvia oireita on vuosien varrella koettu. Vuonna 2015 koulussa tehtiin tarkempi sisäilmatutkimus. Alapohjassa oli kosteutta ja mikrobeja, myös ilmanvaihto oli riittämätön. Korjausten jälkeen tuli lisää korjattavaa, ja oireilu ryöpsähti. Tuhot olivat pahempia kuin aluksi luultiin, ja tällä hetkellä rakennus on tyhjillään.
Tietoa ei ole koskaan liikaa
Haastateltavat toteavat, että avaintekijä ongelmien hoidossa on oikea-aikainen, avoin tiedonkulku siitä, miten asia etenee. Välillä kannattaa tiedottaa siitäkin, ettei ole mitään tiedotettavaa.
Siimeksen mukaan kuntien ohjeet sisäilmaongelmia havaittaessa ovat usein riittämättömiä. Myös Harjula koki, että prosessit ja roolitus olivat epäselviä – hänkään ei aluksi tiennyt kenen kautta asiat kulkivat.
Tarvitaankin koulun, viranomaisten ja vanhempien rakentavaa yhteistyötä esimerkiksi yhteisessä sisäilmatyöryhmässä, ettei jokainen taistele omaa taisteluaan.
− Tärkeää on myös lapsen kuulluksi tuleminen. Oireilu vaikuttaa oppimiseen ja keskittymiskykyyn. Lapsella on oikeus opetukseen ja koulupäivään jo tänään, Siimes muistuttaa.
