Rakentamisessa kaivataan inhimillisyyttä, monimuotoisuutta ja ymmärrystä hajautetun, monikeskuksisen kaupunkirakenteen olemuksesta.
Käynnissä oleva energia-alan murros näkyy rakentamisessa. Kesän asuntomessuilla uuden energiatehokkaan pientalon ilmastokuorma on puolet pienempi kuin samankokoisen kerrostaloasunnon. Samaan aikaan koronapandemia jatkuu, koko maailma tekee etätöitä ja tiivis asuminen on noussut ongelmalliseksi. Etänä työskennellessä kodin ympäristö ja laatu nousevat keskeisiksi. Kansainväliset puheenvuorot pandemian vaikutuksista enteilevät globalisaation hiipumista ja etätyön lisääntymistä.
Tämä tulee vaikuttamaan ihmisten ja yritysten liikkumiseen, asumiseen ja työtapoihin. Suomessa on varattu paljon rakennusmaata suurille toimistoryppäille, kun samaan aikaan toimistot pienenevät ja siirrytään avokonttoreihin. Ennen koronaakin niiden käyttöaste oli vain 20–50 %. Olisiko pienemmän mittakaavan aika toimistorakentamisessa?
Tutkimusten mukaan omakotitalo tai ”omaovi” eli pientalo, johon pääsee suoraan ulkoa sisään, on edelleen ihmisten toiveissa korkealla sijalla. Asuinympäristön viihtyisyys, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat tärkeitä. Ihmiset haluavat edelleen myös omistaa asuntonsa. Tämä tulisi nähdä paitsi varallisuuden, myös osallisuuden, yhteiskuntaan kuulumisen ja perusturvan näkökulmasta.
Kaikkia näitä signaaleja olisi osattava kuunnella. Ne kertovat, että tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa on tuotettava aiempaa enemmän vaihtoehtoja. Lähes kaikissa länsimaissa kehitys vie kohti hajautuvaa ja verkostoituvaa kaupunkirakennetta. Suomen kaupunkirakentamisen kehitys on ristiriidassa ihmisten toiveiden kanssa. Suunnittelun mittakaavat ovat kasvaneet ja rakennetaan suuria kerrostalokasaumia, joissa on paljon pikkuruisia asuntoja. Asuntomääristä puhumisen rinnalle pitäisi ottaa muitakin suureita.
Tulevat muutokset on huomioitava myös infran rakentamisessa, etenkin liikenteessä. Joukkoliikenne ei riitä ratkaisemaan liikkumistarvetta ja autoilun suosio säilyy etenkin päästöttömien sähköautojen lisääntyessä. On punnittava, paljonko tarvitaan kallista raideliikennettä ja mikä painoarvo on sujuvien auto- ja pyöräilyväylien rakentamisella.
Humanistit, insinöörit, kauppa- ja yhteiskuntatieteilijät olisi saatava saman pöydän ääreen keskustelemaan kaupunkien laadullisesta kehittämisestä.
Tarvitaan uusia ihanteita ja eri osaamisalueiden innostumista asiasta. Keskustelulla, kehittämisellä ja politiikalla voidaan päästä lähemmäs ihmisten toiveita, hyvää elämää ja ihania kaupunkeja.
